Tulin jo pikku tyttönä siihen tulokseen, että olen taideteos. En osannut selittää millään muulla tavalla sitä erilaisuuden kokemusta, jonka sain muutettuani Suomeen Pariisista kahdeksan vuotiaana. Minusta kaikki täällä oli outoa ja kiinnostavaa, minulle hyvin vierasta, ja siksi näin ja koin kaiken aina ihmeellisenä, kuin vieraalta planeetalta kotoisin olevana.
Koulussa opettaja yritti tartuttaa minuun suomen kielen välimerkkejä: pilkkuja ja pisteitä. Minuun ne eivät kuitenkaan tarttuneet, koska kaikki vastaantulevat asiat olivat niin tarinan arvoisia, että hyvä kun henkeä sai niistä tauotta kertoessani.
Minulle maailma on yhä koskettava, ihastuttava, puistattava ja kiinnostava. Koen voimakkaasti ilot ja surut, ihmisen hädän ja puutteen, samalla myös iloiten onnistumisista, rakkaudesta ja menestyksestä. Kaikissa tarinoissa on ne varjoisat puolet, joita kuitenkin sydämellisyys ja lämpö verhoaa.
Koska kaikki asiat eivät mahdu esityksiini tai lauluihini, päätin kirjoittaa niistä blogiini. Haluan tehdä tästä blogista kuvauksen siitä, miltä maailma minun mielestäni todella näyttää. Tätä ajatusta kutsun taideteokseksi, maailmaksi sellaisena, kuin se minun silmiini osuu.
Tässä työssä minua auttaa luottokirjoittajani, jotka osaavat laittaa ne puuttuvat pilkut ja pisteet paikoilleen. He auttavat myös tarvittaessa katkaisemaan tunteeni vuolaan vyörytyksen, jotta sinä voisit nauttia siitä taideteoksesta, joka syntyy näkemällä ja kokemalla tätä todellisuutta.
